lauantai 19. tammikuuta 2013

Elämää esiteinin kanssa vol. 1

Mihin katosikaan kiltti ja aurinkoinen tyttö..

Nyt seuraa etukäteis- VAROITUS. Seuraavaa tekstiä ei ole pakko lukea. Se saattaa sisältää korvia ärsyttävää ja päänsärkyä aiheuttavaa valitusta ja kitinää.

Onko pakko, jos ei halua?!?!?

En haluaisi olla juuri nyt teini-ikää lähestyvän tyttölapsen äiti. Miksi kukaan ei varoittanut minua tästä? Tai ehkä parempi olisi kysyä: Olisinko uskonut, jos minua olisi varoitettu?

Esikoisemme on tähän asti ollut ns. helppo lapsi. Ei suurempaa uhmaa kaksi vuotiaana, ei tunteita keikuttavaa koulun aloitusta. Mutta nyt  JO vajaa kymmenen vuotiaana lähestyvä teini-ikä alkaa nostamaan rumaa päätään.

Ensioireita on ollut jo jokin aikaa näkyvissä. ENSIMMÄISTÄ kertaa on vängätty  asioista, joista ei ennen tarvinnut edes keskustella. Naama on useasti rusinana ja kaikille tiuskitaan ilman mitään erityistä syytä.

Mielialat vaihtuvat koko ajan ja paha mieli tulee ihan pienistäkin asioista. Ei se tietenkään ole lapsellekaan helppoa, mutta meille aikuisille se on todella raskasta.
"Menolippu Mombasaan" tuntuu välillä ainoalta järkeältä ratkaisulta.





Saanko äitinä alentua esiteinin tasolle ja alkaa huutamaan ja paiskomaan ovia!
Onko aina pakko olla esimerkkinä ja käyttäytyä kypsästi? Mitä jos ei vaan tahdo?
Välillä tekisi mieli antaa takaisin vaikka kuinka  paljon rakastaakin...

Ehkä vedän vaan syvään henkeä, ja puhallan ulos oikein pitkkään...& otan kupin kahvia. Kyllä tämä tästä, jonain päivänä....






5 kommenttia:

  1. Menolippu Mombasaan, kenelle? Oletko ajatellut, että esiteininne tuntee olevansa syli/hali yms.jonossa viimeisenä. Hän on vielä lapsi, ei esiteini, joka haluaa oman osansa äidin ja isän ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kiitos ajatuksestasi <3
      Tuossa varmaan osa totuutta mutta ei ihan kaikki. Oman osansa hellyydestä saa myös hän.

      Elämämme ei onneksi ole pelkkää negatiivisten tunteiden ilotulitusta vaan mukaan mahtuu myös mukavia yhdessäolon hetkiä.

      Äitinä tekisi mieli joskus juosta kaikkea karkuun :)

      Poista
  2. Mää olen anonyymin kanssa aivan eri mieltä; sää olet vain pohtinut muuttunutta tilannetta. Onhan se valtavan hienoa, jos koskaan ei väsähdä/kiukustu/hermostu mutta mää olen aivan valmis osoittamaan syyttävällä sormella vanhempaa, joka elää teini-ikäisen kanssa ja ei edellämainittuihin ole syyllistynyt ja sanomaan, että valehtelija. Kyllä mää olen katsellut lapsen persiistä paikkaa postimerkille, että mää lähetän sen sinne missä pippuri kasvaa ja ei se tarkoita ollenkaan sitä, etten rakastaisi lastani tai lapseni olisi jossain sylijonossa. Jokainen meistä äideistä ihan varmasti joskus väsyy tai on neuvoton ja mää haluaisin kovasti nähdä äidin, joka muuta väittää.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3