Hiekkalaatikko terveiset

Onpas muuten melkoisen vilakka ilma ulkona. Varpaat meinasi ihan jäätyä, kun hipsin tänä aamuna ottamaan teille muutamat kuvat meidän uudesta hiekkalaatikosta. Muutamana päivänä olen jo hipsutellut paljasvarpain pitkin pihaa ja on jo hetkittäin tuntunut ihan kesältä. Nyt ei.

Mutta siihen hiekkalaatikkoon. Sellainen oli meidän omalle pihalle saatava, mutta pihan luonne asetti sille tientynlaisia haasteita. Lopulta sopiva kolo löytyi ja hiekkalaatikko maisemoituikin melko hyvin pihaan vai mitä mieltä olette?

Hiekkalaatikkona toimii hiekkalaatikko/kahluuallasvene, jonka pohjaan on porattu reikiä jotta vesi pääsee valumaan laatikon läpi. Näin meillä ei ole sateen jälkeen yhtä suurta kurakakkua vaan edelleen toimiva hiekkalaatikko.

Nyt ei tarvitse lähteä leikkipuistoon hiekkaleikkeilemään vaan hiekkaleikit onnistuvat ihan omassa pihassa. Arjen luksusta.

Feelings/tunnekortit

Hassu juttu miten pieni juttu voikaan muuttaa monta asiaa. Ystäväni hehkutti kuinka tunnekortit ovat helpottaneet hänen neljä vuotiaan kiukkukohtauksia ja päätin askarrella stereoillekin omat tunnekortit. Meidän stereothan on tunnetusti melko tempperamenttistä tyyppiä.

Niillä korteilla ollaankin sitten yhdessä harjoiteltu tunnistamaan ja nimeämään tunteita ja jopa miettimään syitä niihin tunteisiin ja myös sitä kuinka se tunne saataisiin häviämään. Kuva auttaa kertomaan.

Jännä juttu miten kortteja katsottaessa viha ja kiukku usein kaikkoaakin. Jostain kumman syystä stereot haluavat mielummin olla "se iloinen nalle". Muutaman kerran he ovat jopa syvällisesti analysoineet että ensin olin tuo vihainen nalle sitten musta tuli tuo surullinen nalle mutta haluan olla tuo iloinen nalle.

Kun jommalle kummalle tulee kiukku, huutaa toinen innoissaan: äiti otetaanko kortit esille? Ja niin taas katsellaan ja ihmetellään kaikki yhdessä. Meidän korteista löytyy kolme perustunnetta; iloinen, surullinen ja vihainen. Toki kortteja voisi olla enemmänkin mutta nuo riittänee hyvin meidän tarpeisiin.

Välillä mietitään yhdessä millaiseksi kiukku tekee muut ympärilläolijat. Miltä se tuntuu äidistä, isästä, siskoista ja pikkuveljestä. Niiden pohtiminen vaatii jo hiukan enemmän.

Kortteja voi käyttää niin monella tapaa ja jokainen löytää varmasti kokeilemalla juuri sen parhaiten toimivan tavan. Kortteja myydään valmiinakin mutta ne voi myös helposti askarrella aivan itse.

Mukavaa alkanutta viikkoa. Miltä sinusta tänään tuntuu?

What a cat says?

Miauuuu....

Pukeutumisen ei aina tarvitse olla niin vakava juttu. Ei ainakaan kotipukeutumisen. Sain mieheltäni joululahjaksi paketin, jonka pakettikortin olisi jo pitänyt laittaa hälytyskellot soimaan. Kotikissalle siinä sanottiin.

Paketista paljastui aikuisten potkupuvuksikin tituleerattu jumpsuit. Eikä mikä tahansa sellainen, vaan fleece jumpsuit pienin kissa yksityiskohdin. Kyllä vaan, kissapuku. Kaltaiseni konservatiivisen pukeutujan painajainen.

Ehkä mauttomin lahja ikinä, mutta silti niin ihanan pehmeä & mukava. Juuri täydellinen kotivaate siis. Pyykkivuoren valloitus, imuroiminen ja muut arkiset kotiaskareet onnistuu tässä asussa oikein hyvin. Ja, kun se saa myös kanssaasukkaiden suupielet nousemaan kohti kattoa niin eipä siitä voi olla pitämättä.

Loppujen lopuksi, eihän tämä elämä nyt niin vakavaa ole etteikö se kestäisi yhtä kissapuvussa hääräävää äiti-ihmistä. Eihän?

Kepeää alkanutta viikkoa.

Haaveilua

Eikös joskus pidäkin hiukan haaveilla  ja olla vaan?

"I'm a light sleeper but a heavy dreamer"

Pyhitimme perjantai päivän haaveilulle. No joo stereoiden kanssa leivottiin pullaa mutta muuten oltiinkin sitten  ihan vaan relax. Köllöteltiin yhdessä olohuoneen lattialla ja mietittiin kukin omia juttujamme. Isojen tyttöjen haaveita, pienten tyttöjen haaveita & pienen pojan hajatelmia. Ihanaa vaihtelua usein niin hektiseen arkeen.

Mistä sitten haaveilen? Haaveilen ihan pienistä arjen piristyksistä. Haaveilen uudesta kampauksesta ja ehkä myös hiusväristä. Hiukseni ovat saaneet kasvaa villinä, vapaana ja ihan oman värisenä jo pitkään. Muutos piristäisi varmasti. Haaveilen eheyttävästä kasvohoidosta sillä väsymys ja stressi näkyvät kasvoillani päivä päivältä enemmän ja tuntuu, että enää edes meikki ei peitä niitä alleen. Enpä oikein taida osata edes meikata enää. Oi miten ihanaa olisikaan viettää päivä itseään hoitaen ja hellien. Saada kaunis meikki ja kampaus, pukeutumisneuvontaa, uusia vaatteita ja ja ja....

Olen aina ollut haaveilija tyyppiä. Tykkään tehdä suuruudenhulluja tulevaisuuden suunnitelmia, maalata taivaanrantaa ja unelmoida. Toisaalta olen vähän haihattelija, mutta toisaalta taas olen valmis tekemään paljonkin töitä unelmieni toteutumiseksi. Unelmia ja haaveita tulee ja menee. Toiset ovat pysyvämpiä ja toiset taas eivät.  Ehkä unelmat ja haaveetkin ovat muuttuneet hiukan realistisemmiksi tässä vuosien saatossa. Kokonaisen valtakunnan sijaan puolikaskin riittäisi.

                                                                Mistä sinä haaveilet?

Purevia pakkaspäiviä

Talvi ja kylmä tuli sittenkin. Vielä odotellaan vähän lisää lunta niin päästään koko perheen voimin pulkkamäkeen. Stereot yritttävät eilen epätoivoisesti saada pulkan luistamaan mutta eipä siitä mitään tullut, hauskaa oli kuitenkin. 

Pakkanen on monena päivänä kivunnut sellaisiin lukemiin, että ulos ei ole ollut mitään asiaa. Mutta onneksi aina välillä hiukan lauhtuu ja pääsee ulos nauttimaan kauan piilossaolleesta auringosta. Äidille aamukahvi mukaan termosmukiin ja "suitsait" ulos.

 

Ulkoilu talvisessa säässä  (kun sinne vihdoin pääsee) virkistää kummasti. Vaikkakin ulos lähteminen on meillä nimittäin välillä lähes raivostuttavaa. Pukemisoperaatio venyy usein pidemmäksi kuin laki sallii, kun jokaiselle laitetaan kerros kerroksen perään, että varmasti tarkenee. Ja jokaisen kerroksen välissä etsitään pukemisen tiimellyksessä kadonneita vaatekappaleita. Aurinko ja se ulkona nautittu kahvi kuitenkin palkitsee, onneksi.

Mukavia pakkaspäiviä!

Uusi vuosi, anna minulle

Aseenaan itseironia ja musta huumori Jaakko Kangasluoma kiteyttää kolumnissaan   hyvin varmasti niin monen meidän vanhempien toiveet uudelle vuodelle 2014. Kolumni on " yllätyt yllätys" saanut myös jonkun verran kritiikkiä osakseen. Kritisoijat ovat sitä mieltä, että kirjoittaja on kyvytön kasvattamaan lapsia ja joku jopa uskalsi toivottaa lapsetonta "rauhallista"  elämää.

En koe itseäni vertaistukea kaipaavaksi kyvyttömäksi vaikka pystynkin täysin samaistumaan kirjoittajan toiveisiin. Ja rohkenen väittää, että  teitä on siellä muutama muukin.

Meillä yritetään päivittäin opettaa lapsia puhumaan normaalilla äänellä huutamisen sijaan ja silti desibelit kohoavat tietyssä tilanteissa päätä huimaaviksi. Lapsia opetaan syömään monipuolisesti ja silti pippuri ruossa tekee ruoasta syömäkelvetonta samoin sipuli, parika yms.

Ne perheet joissa lapsia on enemmän kuin yksi, ymmärtävät vallan mainiosti kohdan sisarrakkaudesta ja sen laajentumisesta. Vaikka suukkoja ja haleja ei meillä säästelläkään niin silti tappeleminen on paljon "mukavampaa".

Ja sitä kärsivällisyyttä, voiko sitä olla kenelläkään vanhemmalla liikaa? Vaikka täydellisyys niin ihmisenä kuin vanhempanakin olisi lähes taivaallista tai ainakin luulen niin, täytynee minun kuitenkin myöntää olevani epätäydellinen ja lasteni vain lapsia. Eli sitä kärsivällisyyttä & keskeneräisyyden sietämistä tarvitaan tänä ja vielä monina vuosina tämänkin jälkeen.

Ja ehei, en silti olisi valmis vaihtamaan elämääni lapsettomaan elämään. Sillä vaikka kehitys onkin välillä äärimmäisen hidasta niin uskokaa tai älkää sitä tapahtuu kuitenkin.

Merry LITTLE Christmas

"On korkkarii, on leggarii, on glitterii, tekoripsii, irtohiuksii, juo kuoharii, ota kuvii, on niin siistii olla aikuisii."  

E-ei, ei taida tietää tyttö että, aikuisia voi olla monella tapaa ;).

Näin vanhemmiten minusta on ainakn tullut kovin mukavuudenhaluinen ja nautin enemmän pienistä intiimeistä yhdessäolon hetkistä minulle tärkeiden ihmisten kanssa kuin esimerkiksi railakkaasta ravintolaillasta ja valojen välkkeestä.

Viime viikolla vietimme pienimuotoisia koti pikkujouluja "tyttöjen iltaa", nyyttäreiden, ruoanlaiton ja mukavan yhdessäolon merkeissä yhdessä mammaystävieni kanssa. Illan menu oli tällä kertaa suunniteltu niin, että se sopi kaikille, ruoka-aineallergisillekin. Loppujen lopuksi ei ollutkaan niin vaikeaa valmistaa kaikille sopivia herkkuja.

Ihanan rauhallisen ilta, ihanien ja niin hurmaavien ihmisten kanssa. Päällä ns. mukavuusvaatteita ilman liiallista pynttäytymistä. Mikä onkaan sen parempaa kuin "sulloa" maha täyteen herkkuja ja nauraa kippurassa kaiken maailman jutuille. Toki mukaan mahtui muutama syvällisempikin juttu, joka veti naaman vakavaksi mutta vain hetkellisesti. Ja hyvä niin.

Ihanaiset mammaystäväni

Kiitos ihanaiset mukavasta illasta.

Sunnuntai kuvina

Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

-Tommy Tabermann

Kulje,
kulje kuin tarhuri polkua pitkin.
Pysähdy,
katsele,
kuuntele;
Kaikkea koeta kädellä,
kuin äiti kuumeisen lapsen otsaa. 

  -Tommy Tabermann

 

Älä kuuntele käskijöitä,

kuuntele hiljaisen

puheen puroa.

Ei tietä tarvitse valita,

vaan mihin metsään

polku tallata.

Joka lammella pysähdy,

polvistu katsomaan.

Niin kauan kuin järkytyt,

olet oikealla tiellä. 

 

-Tommy Tabermann

 

Pysy aina pikkuveljenä

Minimies on jo reilu yhdeksän kuukautta, aivan uskomatonta. Vauvasta on pikku hiljaa tulossa taapero. Voisimmepa pitää hänet vielä hetken juuri tämän ikäisenä.

Ihanista kuvista saamme kiittää stereoiden kummitätiä, joka kävi kylässä kameroineen aiemmin tällä viikolla.
Näihin kuviin ja tunnelmiin. Oikein hyvää viikonloppua.

Kirje joulupukille, äh liian pitkä toimitusaika & arvonnan voittaja

Hei, saahan aikuisetkin toivoa joululahjoja saahan? No niin mä ainakin teen. Tai aloitan usein sillä, mutta malttamattomana en jaksa odottaa vaan kaikki mulle heti tässä ja nyt. Ja niinpä hankin sitten ihan itse. Niin kävi nytkin.

Halusin nimittäin täydentää Teema astiastoamme 2dl:n pienellä kaatimella, koska meidän jo olemassa oleva maitokannu ei millään sopinut Teema astioden tyyliin, siis mun mielestä ei sopinut. No lausuinpa sitten ääneen toiveen, että jolupukki voisi tuoda mulle sellaisen pienen Teema kaatimen. Johon meidän perheen "pääpukki" sitten myhäili myöntävästi. Asia hoidossa siis.

Seuraavana päivänä asiaa miettiessäni tajusin, että jouluunhan on hirveän pitkä aika. Kyllä, nyt tiedän miltä lapsista tuntuu odottaa. Se, kun näyttää olevan mahdoton tehtävä myös hiukan varttuneemmallekin lapselle. Ei auttanut muu kuin hankkia sellainen ASAP. Ja nyt meillä sellainen jo onkin. Ihana pieni söpö Teema kaadin. Aah, tämä on vaan niin huippu.

Eihän kerrota meidän lapsille, kuinka epäkypsä niiden äiti välillä on? Annetaan niiden olla vaan siinä luulossa, että niiden äiti on se sellainen elämän kolhinut, paatunut aikuinen joka pystyy ajattelemaan vain ja ainoastaan järkevästi. Jookos? Pidetään tämä meidän pikku salaisuutena.

Onko sinulla vastaavia "oireita" koskaan?

 Ja tähän loppuun vielä pieni tiedote :). Eilen  päättyi Kauniin Coton kanssa yhteistyössä järjestämäni TÄHTIÄ KEITTIÖÖSI -arvonta. Yksi onnekas saa tähtikeittiöpyyhkeen koristamaan omaa keittiötään.

Seuraava henkilö voi laittaa minulle sähköpostina yhteystiedot, mihin palkinnon saa postittaa:


"  Henna73 3. lokakuuta 2013 7.45

Lukijana kahdella mukaan ja beige :) "

Onnea Henna73!

Label yourself and your kids ;)

Sain yhteistyöpyynnön Ikast Etiket verkkokaupasta, joka valmistaa muun muassa erilaisia nimilappuja, -tarroja, -nauhoja ja -merkkejä. 

Yhteistyön tiimoilta sain valita verkkokapasta 30e tuotteita ja valitsin meille Stikins-nimilappuja, joita voi käyttää vaatteissa, tekstiileissä tai tavaroissa. Helppoja kiinnittää ilman ompelua tai silitystä ja kestävät pyykin- ja astianpesukoneen. Lisäksi nappasin tilaukseen mukaan muutaman tekstiilitussin, joita voi sitten lappujen loputtua käyttää vaatteiden nimikoimiseen. Ja niin jos noita Stikins nimilappuja haluaa käyttää vaatteissa niin ne kannattaa kiinniittää pesu- tai merkkilappuihin, jossa ne pysyvät parhaiten.

kuva: labelyourself.com

Meille päiväkoti ei ole vielä ajankohtainen mutta  koululaisen vaatteiden ja tavaroiden nimikointi onkin ERITYISEN tarpeellista, vaikka mistään pikku koululaisesta ei enää olekaan kyse. Tavarat , kun vain katoilevat itsestään koulupäivän aikana :). Talvella myös pulkat, liukurit, sukset ja luistimet on hyvä nimikoida, sillä samanlaisia voi löytyä useampiakin.

Omat tarrani tilasin pelkällä sukunimellä, silloin "perintönä" sisarrukselta toiselta kulkevat tavaratkin ovat aina oikein nimikoitu. Toivottavasti tarratkin kestävät ;).

Ikast Etiket verkkokaupan valikoimasta löytyy melko laaja valikoima erillaisia vaihtoehtoja ja nimikointituotteilla on hyvä olla valmiina, sillä koskaan ei tiedä milloin nimikoimisen tarve iskee. Yksinkertainen tilausjärjestelmä tekee tilaamisen varsin helpoksi. Ainoana minuuksena on varsin pitkä toimitusaika (yli 10 pvä:ä).

Nimikoidaanko teillä vai jätetäänkö nimikoimatta? 

Pinkin viikon päätteeksi mieli virkeänä ja kahvi kuumana

Tilansinpa eilen illalla vielä Tupperwaren pinkin viikon viimeisillä tunneilla itselleni pinkin termosmukin. Meillä on aikaisemmin ollut vaan yksi termosmuki, jota ollaan vuorotellen käytetty. Eli suomeksi sanottuna se ei koskaan kotona, kun sitä tarvitsisi. Nyt saan oman, ihanan pinkin. Termosmuki on muuten varsin kätevä kapistus. Otan usein kahvit mukaan lasten kanssa puistoon lähdettäessä. Mikä onkaan ihananpaa, kun kuuma kahvi jo koleassa syyssäässä tai talven tullen pulkkamäessä.

Ja pysyyhän tässä aamukahvikin lämpöisenä aamun tohinoiden keskellä. Vaikka kylmä kahvi kaunistaakin niin ei sekään ihmeitä tee. Eli juon jatkossakin kahvini mielummin kuumana.

Löytyykö sinulta oma termosmuki?  Muksaa maanantaita, tästä se viikko taas alkaa. Kahvin voimalla kuinkas muutenkaan :)

kuva lainattu:www.tupperware.fi


 

Kuinka paljon saa pelätä?

Erittäin sosiaalisena ihmisenä minun on ajoittain hyvin vaikea ymmärtää stereoiden ei niin sosiaalista ehkä jopa epäsosiaalista luonnetta. Vaikka päivähoidon aloitus ei olekaan meille vielä ajankohtaista en voi olla ajattelematta sitä. Miten ujojen ja muita lapsia pelkäävien lasten päivähoitoon meneminen voi ikinä onnistua? Olen pikkuhiljaa alkanut oivaltamaan, että meidän kohdallamme  tuo tilanne voikin olla vähän mutkikkaampi juttu...

Stereot kun ovat luonteeltaan erittäin ujoja, herkkiä,vieraita aikuisia ja muita lapsia pelkääviä. Miten siinä niin kävikään? Eikö aina sanota, että sosiaalisuus on vähän niin kuin sisäänrakennettu ominaisuus kaksosilla. Ja vaikka luulisi olevan toisin niin tilanne tuntuu vain korostuvan iän karttuessa. Stressaantuvuus tulee ilmi takertumisena, toisten lasten ja aikuisten pakoiluna ja omien tavaroiden turhankin voimakkaana puolustamisena. Stereot ovat luonteeltaan myös erityisen  herkkiä ja sanovatkin usein, äiti mua pelottaa. Muiden ihmisten jännittäminen vie kaiken energian niin, että stereot jäävät usein täysin sivusta tarkkailijoiksi, eivätkä edes pysty keskittymään omiin puuhiinsa. Eivät edes kotona jos paikalla on muita kuin oman perheen jäseniä.

Hyvin monenlaisia strategioita olemme jo kokeilleet asian helpottamiseksi, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tämä on kuin taistelu tuulimyllyjä vastaan, melkein mahdotonta siis. Olen alkanut OIKEASTI huolestumaan että miten lapsemme pärjäävät tulevaisuudessa jos emme löydä keinoja voittaa näitä sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkoja. 

Paljon pohdittavaa ja niin vähän valmiita vastauksia. Olemme yrittäneet siedättää lapsia sosiaalisuuteen olemalla muiden lasten kanssa tekemisissä, kutsumalla ihmisiä meille kylään mutta tuntuu, että stereoita on hyvin vaikeaa jos ei mahdotontakin rohkaista olemaan "vieraiden" kanssa vuorovaikutuksessa. Voimmeko vain odottaa sitä kun he ovat itse valmiita, ja antaa heille vain mahdollisuus vuorovaikutustilanteisiin? Vai pitääkö meidän etsiä ulkopuolista apua?

Tiedän, että niiden joilla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta, voi olla hyvin vaikea ymmärtää tätä asiaa ja usein koen itsekin häpeää, riittämättömyyttä, kyvyttömyyttä ja mietin missä meni vikaan, olisimmeko voineet tehdä jotain toisin.

Kaikenlaiset kommentit, omakohtaiset kokemukset ja käytännönvinkit ovat enemmän kuin tervetulleita. Pienikin juttu voi olla kokeilemisen arvoinen ja aukaista lukkoja joihin me emme ole löytäneet avaimia.

Kun MIKÄÄN ei ole hyvin

Tämä on taas niitä päiviä, kun äidin valitsemat sukat ei sovi uuden leikkiteltan väriin, housut eivät ole nätit, ilman neuletakkia on kylmä ja ilman pinniä & ponkkaa ei näytä kauniilta mutta naamasta ei silti saa pestä pois aamiaisvanukasta koska vesi on liian kylmää...Välillä se vaan on niin rankkaa olla 3vee.

Äiti yrittää vaan huokaista syvään ja pysyä rauhallisena. Tämä on vaan ohimenevää vai onko?  Mutta meneekö tämä kohta ohi vain palatakseen hetken päästä uudelleen aivan uudessa ennalta näkemättömässä muodossa? Välillä sitä pohtii, että olenko itse "luonut hirviön", olisinko omilla tekemisilläni ja tekemättäjättämisilläni saanut aikaan toisenlaisia lapsia?

Haastetta potenssiin 2, sitä arki meillä näiden hirveän ihanien kolmevuotiaiden kanssa on. Jos mitä, niin nämä lapset ovat opettaneet täydellisyyteen pyrkivälle äidille kykyä sietää epätäydellisyyttä, hallitsemaan kaaosta ja myöntämään oman riittämättömyytensä. Oikeassa elämässä kaikki ei todellakaan mene oppikirjan mukaisesti, enkä oikein tiedä tarvitseeko edes mennäkään?

Nyt nämä lapset saavat opetella omien tunteidensa hallintaa turvallisesti kotona, mutta mitä tapahtuukaan näille varsin tempperamenttisille lapsille, kun päiväkotiin menon aika koittaa? Päiväkotiarjen ja käytännöt tuntien ajatus lasten lokeroimisesta sinne "ei niin mieluisaan kategoriaan" hiipii mieleen silloin tällöin. Tiedän, vain äidit ajattelvat näitä asioita näin syvällisesti.

Nämä kolmevuotiaat ovat kuitenkin kaikessa hirveydessään niitä kaikista ihanampia ja sanat: äiti sä olet mun rakas saa unohtamaan kaikki päivän kiukut...elämä on...

Minä suojelen sinua kaikelta

Kun minimiehen pää kopsahti jo ties kuinka monennen kerran lattiaan seisomaharjoitusten tiimellyksessä ostoslistalle piirtyi konttauskypärä ja iso kasa jarrusukkia.

Eihän lapset nyt mitään suojia tarvitse, kun eivät ne pienistä kolhuista mene rikki. Vai menevätkö?

Olenko muuttumassa hysteeriseksi äidiksi, joka haluaa varjella lastaan kaikilta mahdollisilta kolhuilta?!?

Oli miten oli meille hankittiin konttauskypärä, OK Babyn  NO SHOCK.
Minä en halua, että lapseni joutuu oppimaan kovan kivun kautta tai, että lapsellani olisi riski vakavaan loukkaantumiseen, joten  hankimme hänelle konttauskypärän. Halusimme siis minimoida  riskit. Ylihysteeristä tai ei, ihan sama mitä muut ajattelevat minimies kulkee nyt kypärä päässään ja äidinkin on helpompi olla rauhallisin mielin vaikka ei jokaista seisomaan nousemista pystyisikään valvomaan.

 Kaiken lisäksi minimies pitää kypärästään. Jos se ei ole päässä niin sen täytyy olla kädessä tai ainakin näköetäisyydellä. Kypärän käyttö ei siis ainakaan meillä aiheuta lapselle ylimääräistä stressiä ja hyvä niin.


Konttauskypärä kyllä vai ei?

Turvallista alkavaa viikkoa.

Naiseusmonologi tulee taas

 

Sateisen päivän huomenta.

Törmäsin Facebookissa jälleen kerran jo hyvän aikaa siellä pyörineeseen  jonkun sanantaitajan kirjoittamaan niin hauskaan ja  todenmukaiseen monologiin naisena ja äitinä olemisesta, tai oikeammin näiden kahden  roolin yhdistämisestä. Humoristinen vastaisku "päivän puheenaiheelle", jossa väitellään siitä, kuinka pian äitien tulisi palata takaisin työelämään lapsen syntymän jälkeen. Tässä monologissa yhdistyy monta asiaa, joita ainakin itse pyörittelen mielessäni useana päivänä viikossa. Mukava huomata, etten ole ajatusteni kanssa yksin ;). 

Olen aikaisemmin lukenut sitä vain itsekseni mutta päätin jakaa sen nyt teillekin. Osa on varmasti lukenut sen jo aiemmin ja vaikka ei olisikaan niin sen voi lukea tästä ja nyt. Mukavaa olisi kuulla millaisia tunteita se teissä herättää.

Tässä se siis tulee, Naiseusmonologi

"Naisena oleminen on melkoinen missio. Etenkin jos on valinnut vielä Äitiyden. Naisen on oltava Kaikki. Lapset on kasvatettava terveellisesti ja turvallisesti ja oppikirjojen ohjeiden mukaan, virikkeitä ja luomuruokaa ja kestovaippoja ja vauvajoogaa on oltava. Olet suurennuslasin alla aina ja kaikkialla.
Neuvolantädin ankarien silmien edessä tunnet suunnatonta pienuutta, kun lapsi on yli tai ali maagisten kasvukäyrien. Kun potalla käynti ei onnistu vielä yksivuotiaanakaan. Jos on tutti ja pullo. Jos on päiväkodissa tai ei ole. Kasvunkansioihin tallennetaan lapsen kasvu ja kyvykkyys ja meriitit. Isää harvoin nähdään tai kuullaan vasu-keskustelujen pyörteissä. Äidin on hankittava jälkikasvulleen kasa kehittäviä, virikkeellisiä harrasteita jotta lapsesta kasvaa kunnon ihminen. Vanhempainillat ja toimikunnat kuuluvat asiaan. Myyjäisiin on leivottava. Hampaat on muistettava pestä aamuin illoin, rakkaat lapset jumalauta, sillä äitiä vedetään hampilääkärissä turpaan jos mukulalla on muumikarkkireikiä jo ennen kouluikää. Äidin pitää valmistaa terveellistä, puhtoista, egologista luomulähiruokaa pilteilleen omin käsin ja rakkaudella, sillä Saarioisten ruokia eivät ole väsänneet äidit, vaan koneet. Äläkä KOSKAAN unohda, että jos laiminlöit rintaruokinnan ja sorruit Tutteli-syntiin, lapsestasi voi tulla sarjamurhaaja! Tai sosiopaatti ainakin. Muista luoda uraa, äläkä ole töistä pois jos lapsi sairastaa. Hoida kuitenkin mieluiten lapsesi kotona kouluikään saakka, mutta koita samalla käydä töissä että olisit kunnioitettu veronmaksaja. Tajuatko kuinka kallista päivähoito todellisuudessa onkaan yhteiskunnalle ja miten isot kustannukset on kotihoidontuella lorvivista nykyäideistä?! Lapsilisiin upoaa miljardeja vain siksi, että SINÄ itsekkäästi menit lisääntymään vaikka maailma on täynnä orpoja katulapsia. Oletko sortunut joskus abortin verisyntiin, nainen? Miksi teit sen? Murhaaja. Synnytitkö isättömän lapsen, kuinka kehtasit? Ja meillä kun on ollut e-pillerit jo ikuisuuden herranen aika! Muista huolehtia parisuhteestasi nainen. Älä mene aviovuoteeseen pyjamassa, sillä miehesi ei ansaitse sitä. Ole seireeni ja syöjätär ja pikkutyttö ja mikä-vaan. Älä unohda sheivata! Muista harrastaa, huolehdi kunnostasi, tutki rintasi, liiku, rasvaa ja kuori ja pese ja usein ja tarpeeksi. Lakkaa kynnet. Muista juurikasvu! Meikkaa äläkä ikinä unohda pestä meikkejä illalla. Käy värianalyysissa. Lue kehittävää kirjallisuutta ja tilaa Avotakka. Nainen, sinä voit olla mitä vaan!! Mieti, Angelina Joliella on lauma mukuloita, eikä hän ole läski ja kulahtanut. Miksi sinä olisit?! Tee joulukortit itse. Ja lahjat. Ja koristeet. Säilö marjat. Muista kaikkien synttärit ja nimpparit ja valmistujaiset ja rippijuhlat ja vuosipäivät. Nainen. Muista että markkina-arvosi romahtaa samaan tahtiin kun tissisi alkavat roikkua. Heitä on tuolla pilvin pimein, nuorempia ja kauniimpia ja lahjakkaampia. Jonain päivänä sinua ei muista tai tarvitse enää kukaan. Lepää silloin nainen ! Vanhainkodissa on sinua varten 0,5 hoitajaa odottamassa. Äitienpäivänä saat ruukkuruusun. Ehkä."

   Kuulostaako tutulta?

Jos olen eksynyt, soita... Taaperokyltti

Tämä teksti sisältää mainoslinkin ja on toteuttu yhteistyössä MUOTOKIELEN kanssa.

Erityisesti kesällä, kun lasten kanssa liikutaan paljon ulkona, retkeillään ja matkustellaan TAAPEROKYLTTI on erittäin hyödyllinen apuväline jokaiselle lapsiperheelle.

Taaperokyltin käyttötarkoitus on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että isä ja/tai äidin yhteystiedot kulkevat kätevästi lapsen mukana esimerkiksi eksymisen tai muiden yllättävien tilanteiden varalta. Se voidaan ripustaa mukana tulevalla renkaalla tai klipsillä melkeinpä mihin vaan: esim. housuihin,huppariin tai  vaikkapa reppuun.

Sain testattavakseni nämä MUOTOKIELEN itsetäytettävät taaperokyltit. Kyltit on valmistettu 100% biohajoavasta muovista ja siihen voi helposti kirjoittaa tarvittavat tiedot kuulakärkikynällä. Kyltti on kaksipuoleinen. Toiselle puolelle voi kirjoittaa yhteystiedot ja toiselle muita tärkeitä lisätietoja lapsesta.

Meillä nämä lähtevät ehdottomasti kesälomareissuille mukaan. Eikä ne varmaan ole haitaksi lähipuistoon tai ostoksille mentäessäkään.

Muotokielestä löytyy erilaisten  taaperokylttien lisäksi matkalaukkukylttejä ja myös lemmikeille on omat kylttinsä. Tilaa omasi täältä!

Mitä mieltä te olette näistä? 

Löytyykö joltain jo taaperokyltti?

Vauvatreffit & mozzarellasalaatti

Tänään vietimme varsin aurinkoissa & lämpimissä tunnelmissa yhdessä tammikuisten, ja heidän äitiensä ja sisaruksiensa kanssa kivan aamupäivän.

Me äidit olemme siis tutustuneet  facebookryhmän kautta ja meillä kaikilla oli tammikuussa laskettuaika.  Joukko ihania äitejä ja vauvoja, ja sitä niin tärkeää vertaistukea. Voin lämpimästi  suositella  ihan jokaiselle odottavalle äidille liittymistä johonkin tuon tyyppiseen ryhmään/yhteisöön, koska vertaistuen lisäksi voi myös hyvällä tuurilla saada elinikäisiä ystäviäkin.

Osa ryhmän äideistä asuu kauempana ja osa taas lähempänä. Ja juuri lähempänä asuvien äitien nämä live tapaamisetkin onnistuvat helpommin. Joskus olisi tosin kiva tavata myös vähän kauempana asuviakin.

Tarjottavaksi olin tehnyt mozzarellasalaatin, joka sopikin hyvin näin helteisen päivän syötäväksi.

Mozzarellasalaatti

2-3	erilaisia salaatteja
	kirsikkatomaatteja
	kurkkua
	punasipulia
	mozzarellapalloja
	punasipulia
	oliiviöljyvä
	balsamico viinietikkaa
	(suolaa ja pippuria)
	kalamata oliiveja Nyt taidan hetkeksi laittaa jalat kohti taivasta ja nauttia ihanasta kesän lämmöstä...

I'm SALE ing ja pohdin tulevaa

Mitä te aiotte ostaa alennusmyynneistä vai oletteko jo kenties ostaneet? Lapsille löytäisin jatkuvasti kaikkea ihanaa, mutta todellinen tarve on tällä hetkellä omille vaatteille. Sillä eihän ne kilot ole mihinkään itsestään kadonneet, vaikka sormet ja varpaat ristissä niin toivonkin.

 Kävinkin juhannuksen aikaan kaappini läpi ja katsoin mitkä vaatteistani mahtuu päälleni ja kirjoittelin listaa niistä vaatteista, mitä oikeasti pitäisi hankkia. Alesta tai ei. Tarvitsisin ainakin farkut ja mukavia & rentoja kotivaatteita, sillä kotonahan minä pääsääntöisesti olen. Tarvetta olisi myös paremmille vaatteita mutta ne sijoitan kiirellisyysluokkaan 2.

Näitä ensin mainittuja sitten tilasinkin Stockmann:in alesta ja  lähetin myös pienen tilauksen H&M:lle. Itselle on aina vaikeampaa ostaa vaatteita nettikaupoista H&M:ää lukuunottamatta (se on toimittanut vaatteita tarpeisiini jo useamman vuoden ajan). Mutta toisaalta en jaksa enkä edes ehtisikään käyttää tuntikausia kaupoissa kiertelyyn ja sovitteluun. Voihan ne epäsopivat vaatteet aina palauttaa.

Tässä kollaasi niistä vaatteista, jotka mm. lähtivät kohti tämän äidin vaatekaappia. Raikkaita vaatteita piristämään tulevaa syksyä.

kuvat: stockmann.fi

Niin teimme siis päätöksen, että olen kotona siihen asti, kun minimies täyttää kaksi vuotta. Sitten palaan takaisin työelämään. Se minne, onkin vielä mysteeri, sillä tällä hetkellä palaaminen "uusvanhaan" työpaikkaani ei tunnu edes vaihtoehdolta.

Mielessäni on pyöritellyt vaihtoehtoja ns. unelmatyöstä mutta totuushan on se, että minun koulutuksellani vaihtoehdot ovat rajalliset ilman hyvää tuuria tai suhteita. Mutta haaveillahan aina saa, ja kenties juuri tämä haave toteutuu...

Haaveiden täyteistä alkanutta viikkoa.

P.S. Sain Valkoisen lumoissa blogin Merviltä haasteen (kiitos siitä), johon aion perehtyä heti sopivan hetken tullen.