Kirppistelyä

Olipas ihana päästä kirppistelemään pitkästä aikaa. Tänään kierrettiin meidän perheen miesten kanssa Oliverin kirppis ja Femmatori tietenkin, neitien viettäessä laatuaikaa maman kanssa. Oliverin kirppis oli  vähän pettymys, sillä yleensä sieltä tarttuu mukaan ihanaa sisustustavaraa mutta eipä tällä kertaa.

Femmatorilla oli ihan mukavasti  lastenvaatteita niin tytöille kuin pojillekin tarjolla, mutta päätimme nyt keskittyä hurjaa vauhtia kasvavan minimiehen vaatetukseen. Ja hyviä löytöjä tulikin tehtyä.

Marimekon raitaa, Polarn O. Pyretin housuja, Småfolkia, tähti veloureita (mun lemppari housuja)

lisää Marimekkoa, Nansoa, IdaT:tä & tähtiä ja turkoosia

Ihania puuvilla shortseja ja NEXT:n söpöstely kengät

Ja itselleni löysin tämän pirteän limen vihreän intianpuuvilla tunikan. Sopii hyvin aiemmin hankkimani samanvärisen topin kaveriksi.

 

Rauhaisaa sunnuntai iltaa toivotellen.

Suklaakakkua pottaprinsessoille

Nyt se on vihdoin tapahtunut, stereot ovat alkaneet käydä potalla ja vieläpä oma-aloitteisesti. Tunnistavat siis hädän ja juoksevat vessaan. Kyllä tätä on odotettukin. Pienenä kannustimena & palkintona lupasin leipoa heille jotain hyvää. Heti pipareiden jälkeen listalla oli suklaakakku. Sitäpä siis leipomaan.  Tässä teillekin ohje.

"Potta Prinsessojen suklaaunelma"

Pohja

• 4 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 150 g voita
• 150 g taloussuklaata

Kuorrutus

• 200 g taloussuklaata
• 2 rkl voita

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja yhdistä kananmuna-sokerivaahtoon. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa ja sekoita taikinaan, samoin sulatettu, jäähtynyt voi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paista n. 40 min 175°C:ssa uunissa. Kakun tulee olla reunoilta kuiva, mutta sisältä mehukas. Älä siis paista kokonaan täyskypsäksi!
Kuorrutus: Sulata suklaa, lisää voi, levitä jäähtyneelle kakulle.

Tarjoile kermavaahdon kera, nams!

Äidin ja tyttären haaveilua

Olen jo monena päivänä peräkkäin kuunnellut neiti F:n haaveilua siitä, että mitä tapahtuisi jos Hurja remontti tulisi Suomeen ja juuri me saisimme uuden kodin. Neiti F:n lempisuunnittelija Paige suunnittelisi hänelle pantterikuosilla kyllästetyn huoneen. Äiti saisi oman verstas huoneensa jne. Ideoiden virta on lakkaamaton. Ja, kun ne esitetään kohta 10- vuotiaan innolla voi äiti vain pyörittää silmiä ja hymähtää...on ihanaa, että tälle lapselle on suotu haaveilun lahja.

Mutta omenahan ei tunnetusti putoa kauas puusta. Niinpä minäkin aloin miettimään millainen se minun unelmien koti olisikaan...

Mansardikattoinen vanha talo vai moderni kivitalo? Oikeastaan molemmissa on jotain joka viehättää minua. Jos saisin päättää unelmieni talo olisi ehdottomasti veden äärellä. Paljon ikkunoita, luonnonvaloa. Paljon avaruutta, neliöitä.



 

Sisustuksessa yhdistetty vanhaa ja uutta hallituksi ja yksinkertaiseksi kokonaisuudeksi.



Väreinä valkoista, harmaata, beigeä.

  

Ehkä sitten joskus... kun olen saanut lottovoiton...vaikka en edes lottoa ;).


Poikien vaatteista & yksi lempikuoseistani: BO BOO

Ennen luulin, että vain tyttölapsille voi ostaa ihania ja söpöjä vaatteita. Nyt minimiehen syntymän jälkeen olen asiasta aivan toista mieltä. Olen täysin hurahtanut ns. poikakuoseihin, poikaväreihin, raikkaisiin väriyhdistelmiin, aivan kaikkeen.

On totta, että kaupat edelleenkin pursuaa pienten prinsessojen vaatteita, kun taas poikien valikoima on paljon niukempi. Mutta etsivä löytää aivan varmasti. Ja värejäkin löytyy muitakin kuin sitä synkeänsinistä. Täytyy vain nähdä vähän enemmän vaivaa, jos haluaa kivoja vaatteita pojille. Mutta niitä siis on, ihan oikeasti.

Ehdoton suosikkini on Katsuji Wakisakan vuonna 1975 suunnittelema Pikku Bo Boo -kangas, lasten oma Marimekko-klassikko, ja se on löytänyt paikkansa myös minun sydämestä ja kaapeista. Sitä meiltä löytyy vaatteiden lisäksi myös muina tekstiileinä ja astioinakin.

Vasta nyt neljännen lapsen jälkeen olen oppinut hankimmaan sellaisia vaatteita joissa lapsen on mukava olla. Aikaisemmin hankin vaatteita jotka näyttivät hyviltä mutta saattoivat olla esim. sellaista materiaalia, että lapsen oli niissä hankala olla. Parhaimmiksi vaatteiksi olen ihan pienelle todennut bodyn ja housut, erityisesti sellaiset housut jossa on korkea vyötäröresori. Hupparit yms. ovat juuri niitä hyvin epäkäytännöllisiä vaatteita ainakin pienelle, joka nukkuu paljon. Huppu vain painaa niskaa ja on tiellä. Näin,kun jälkiviisaana asiaa pohdin.

Kaiken kaikkiaan näen nyt koko lastenvaatekirjon aivan toisenlaisin silmin ja olen oppinut, että myös pojan voi pukea nätisti. Ja jos kerran voi, niin sitten täytyy niin myös tehdä.

Tässä muutamia otoksia tämän kevään tarjonnasta:

(kuvat: lindex, mini rodini, småfolk, polarn o. pyret ja name it)

Voihan verhot ja muuta höpötystä

Kaikki ei mennytkään niin kuin strömsössä... Tilasin jokin aika sitten makuhuoneeseemme valkoiset laskosverhot ja odottelin niitä niin innoissani, että poistin jo vanhat verhot ja lahjoitin ne eteenpäin.

Eilen odotettu paketti sitten tuli ja sain kokea karvaan pettymyksen. Tilaamani luunvalkoiset verhot olivatkin beiget. Ensimmäinen ajatus oli, että minulle on lähetetty väärän väriset verhot mutta soitto yritykseen selvensi asiaa, luunvalkoinen tarkoittaa tässä tapauksessa beigeä ja that's it. Take it or leave it.

No ainoa varma asia on se, että verhot saavat lähteä takaisin sinne mistä tulivatkin ja minä jatkan edelleen uusien metsästystä. Huoh.

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin tuo meidän makuuhuoneen ikkuna on verhojen suhteen kovin ongelmallinen tai paremminkin haasteellinen. Eli mitä tahansa verhoja ei siihen voi laittaa. Ompelua en millään viitsisi alkaa harrastamaan mutta pahoin pelkään, että se jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Vinkkejä ja ideoita otetaan siis edelleen vastaan. Millaiset verhot sopivat matalaan mutta leveään ikkunaan? Aikaisemmasta postauksestani löytyy aiheesta lisää.

Hassua miten pahalle tuulelle pieleen mennyt verhohakinta pienen ihmisen saakin. Vai alkaako tämä liiallinen kotoilu oirehtia tuolla tavalla?





No onneksi edes eteisemme ilmeen päivitys etenee ja kohta voittekin kurkistaa Rauharentolan raikastettuun eteiseen :).

Kaikesta huolimatta hyvää alkanutta torstaita ja muistakaahan käydä osallistumassa dpn arvontaan.

Luksusta kotiäidin arkeen & voita dpn® lahjakortti

Olen aina ollut koruihminen, koruharakka mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki korulippaasta pursuavat koruni koristavat vain ja ainoastaan juuri korulipastani. Ne ovat joko liian hienoja tai sitten  liian helposti rikkoutuvia arkena lasten kanssa käytettäväksi.

Olen jo pitkään etsinyt koruja, jotka sopisivat niin kotona käytettäväksi kuin sitten vähän paremmiksi koruiksikin. Tärkeinpiä ominaisuuksia on ehdottomasti kestävyys, ajattomuus ja monikäyttöisyys. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysinkin sellaiset dpn:n mallistosta.


Hopeisen AQUA mini toggle bar käädyn ja saman sarjan korvakorut.

Nämä korut ovat muotokieleltään ajattomat ja yksinkertaiset. Jämäkät mutta samalla herkän kauniit.

Korut piristävät kummasti joskus kovinkin harmaata arkea. Ja välillä on ihan kivaa vaihtelua panostaa itseensä lasten sijaan eikös? Vaikka edelleenkin minussa istuu kovin tiukkaan ajatus siitä että, hyvä kotiäiti on sellainen, joka käyttää rahansa ja aikansa lasten hyväksi. Ja siksi koen pientä syyllisyyttä itseeni panostamisesta. Hullua, mutta niin se vain on.

Näin kevään kunniaksi  dpn® tarjoutui arpomaan blogini kanssa yhteistyössä yhdelle teistä 100 eur:n arvoisen lahjakortin dpn® verkkokauppaan.

Osallistuaksesi arvontaan sinun tulee olla kirjautunut lukija tai kirjautua sellaiseksi nyt (klikkaa vain sivun oikessa reunassa olevaa kuvaketta liity tähän sivustoon ja seuraa ohjeita) ja lisäksi käydä dpn sivuilla valitsemassa lempikorusi mallistosta ja linkittää se tähän. Sivuille pääset valitsemaan TÄSTÄ.

Jokainen on mukana yhdellä arvalla. Arvonta alkaa nyt ja päättyy keskiviikkona 17.4.2013 klo.23.00. ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.
Voittajan julkaisen blogissani, joten seuratkaahan postauksiani, kun arvonta-aika on ohi.

Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti.

Keinutuolia etsimässä

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan...
En ole koskaan ollut keinutuolien ystävä enkä koskaan uskonut haaveilevani sellaisesta. Mutta nyt minulla on visio mustasta tai ehkä valkoisesta keinutuolista olohuoneessamme. Ja se on noussut MUST HAVE listani kärkeen.

Uskon keinutuolin tuovan sisustukseemme hiukan lämmintä tunnelmaa ja ehkä jopa ripauksen "mummolan taikaa".

Onko sinulla jokin sellainen huonekalu, jota et koskaan uskonut hankkivasi ja nyt sinulla on sellainen?

Ja sydämellisesti tervetuloa Rauharentolaan kaikki uudet lukijat.