Syksyinen metsä ja sen tuoksu, puiden välissä leikkivät auringonsäteet...Voi miten eheyttävä kokemus kävelyretki metsässä voikaan olla. Meillä ei tarvitse onneksi mennä kovin kauas jotta voi kokea tuon metsän parantavan vaikutuksen. Tänä vuonna syksy on antanut parastaan ja pitkään. Nyt ollaan jo marraskuun puolessa välissä ja vielä ei ole tietokaan talvesta. Nämä kuvat on otettu eilen aivan meidän kotimaisemista.
Stereoiden lempilaulun sanoin elämä on kaunis hetken taas...
"Tänään voisin halata puita, tai vain katsella veden pintaa. Tänään
voisin puhua paljon, tai vain istuskella hiljaa. Kun puhut, niin nostan
pääni ja katson silmiin.
Elämä on kaunis, elämä on kaunis hetken taas, elämä on virta
joka sua kuljettaa, elämä on kaunis, elämä on kaunis hetken taas, jos
tänään ei astu kyytiin se jatkaa matkaansa.
Rakastan kun taivas hehkuu, hehkuu kauniina alas maailmaan. Tänään
tahdon tehdä tikkaat, päästä korkeemmalle pilven taa. Tätä en ennen
nähnyt, en huomannut kuinka
Elämä on kaunis, elämä on kaunis hetken taas, elämä on kaunis
heti ei huomenna, elämä on kaunis, elämä on kaunis hetken taas, jos tänään
ei astu kyytiin se jatkaa matkaansa.
Ja kivistä pomppoilee nää kaikki elämän tiet
Elämä on kaunis, elämä on kaunis hetken taas, elämä on virta
joka sua kuljettaa, elämä on kaunis, elämä on kaunis hetken vaan.Tänään mä
tahdon kyytiin, eläköön maailma.
Elämä on kaunis, elämä on kaunis hetken vaan, elämä on kaunis heti ei
huomenna, elämä on kaunis, elämä on kaunis hetken taas, jos tänään sä
tahdot puhuu,mä tahdon kuunnella, jos tänään sä tahdot puhuu, mä tahdon
kuunnella."
Nautitaan vielä näistä syksyn viimeistä hetkistä.